Historia

Osteopatian kehittäjä on amerikkalainen lääkäri Andrew Taylor Still (1828-1917), joka ymmärsi, että ihminen on enemmän kuin fyysinen kehonsa.

Hän kehitti uuden lääketieteellisen näkemyksen, jonka mukaan ihminen on kehonsa, mielensä, tunteidensa ja henkensä muodostama kokonaisuus. Still ryhtyi kokeilemaan käytännönläheistä parannuskeinoa hoitamalla potilaitaan omin käsin. Hän uskoi kehon kykenevän parantamaan itse itsensä. Still nimesi hoidon osteopatiaksi (osteo= luusto, pathos= sairaus) vuonna 1874.
Still kehitti systemaattisesti osteopatiaa ja loi uuden hoitotavan, jossa lääkäri hoitaa potilaitaan käsillään. Nykyäänkin osteopaatit hoitavat asiakkaitaan samoin periaattein.

Osteopatian Eurooppaan toi englantilainen fysiologi J.M. Littlejohnin (1865-1947.joka oli saanut Stilliltä apua vaivoihinsa. Parannuttuaan hän opiskeli itsekin Amerikassa osteopaatiksi ja myöhemmin lääkäriksi. Littlejohn perusti Euroopan ensimmäisen osteopaattikoulun, British School of Osteopathy (BSO), joka toimii edelleenkin Lontoossa.

Suomeen osteopatiakoulutuksen toi Christer Pellas (1945-), joka opiskeli Lontoossa Andrew Still Collegessa diplomiosteopaatiksi ja myöhemmin täydensi opintojaan Ruotsissa. Suomessa hän aloitti osteopatiakoulutuksen vuonna 1989 Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa Helsingissä.

Yhdysvaltain ja Euroopan osteopatia-lainsäädännöt eroavat toisistaan. Yhdysvalloissa osteopaatit ovat lääkäreitä, jotka käyttävät osteopatian lisäksi muun muuassa leikkauksia ja lääkkeitä. Euroopassa osteopaattien koulutuksessa ja hoitomenetelmissä keskitytään manuaalisiin hoitomuotoihin ja niiden jatkuvaan kehittämiseen.