Historia

Osteopatian historia 

Osteopatian on alunperin kehittänyt amerikkalainen lääkäri Andrew Taylor Still (1828-1917). Hän kehitti näkemyksen, jonka mukaan ihminen on kehonsa, mielensä, tunteidensa ja henkensä muodostama kokonaisuus. Still uskoi useimmista aikalaisistaan poiketen kehon kykenevän parantamaan itse itsensä erilaisista sairauksista, jos keho oli tasapainoisessa toiminnassa. Hän ryhtyi kokeilemaan käytännönläheistä parannuskeinoa hoitamalla potilaitaan omin käsin. Still nimesi hoidon osteopatiaksi (osteo= luusto, pathos= sairaus) vuonna 1874, sillä alunperin hän keskittyi hoidossa juuri luuston ja nivelten asentoon kehossa. Still kehitti osteopatiaa systemaattisesti vuosien ajan aina haastaen sekä omia että muiden käsityksiä ihmiskehon toiminnasta.

Osteopatian kehittymiseen ovat Stillin jälkeen vaikuttaneet monet osteopaatit, mutta toimiviksi havaitut perusperiaatteet hoidon taustalla ovat kuitenkin pysyneet samoina. Eurooppaan osteopatian toi englantilainen fysiologi J. M. Littlejohnin (1865-1947), joka oli saanut Stilliltä apua vaivoihinsa. Parannuttuaan hän opiskeli itsekin Amerikassa osteopaatiksi ja myöhemmin lääkäriksi. Littlejohn perusti Euroopan ensimmäisen osteopaattikoulun, British School of Osteopathyn (BSO).

Suomeen osteopatiakoulutuksen toi Christer Pellas (1945-), joka opiskeli Lontoossa Andrew Still Collegessa osteopaatiksi ja myöhemmin jatko-opiskeli vielä Ruotsissa. Suomessa hän aloitti osteopatiakoulutuksen vuonna 1989 Luontaislääketieteen Instituutti Kaironissa Helsingissä. Osteopatian koulutuksesta Suomessa tällä hetkellä voit lukea lisää täältä.

Yhdysvaltain ja Euroopan osteopatialainsäädännöt eroavat toisistaan jonkin verran. Yhdysvalloissa osteopaatit ovat lääkäreitä, jotka osteopaattisen manuaalisen hoidon lisäksi suorittavat esimerkiksi leikkauksia ja määräävät lääkkeitä. Europpalainen osteopatiastandardi määrittää vaatimukset osteopatian koulutukseen ja ammatinharjoittamiseen liittyen Euroopassa. 

Etsitkö osteopaattia?