Mitä osteopatia on?

Osteopaatti on Suomessa Valviran rekisteröimä ja nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö. Osteopaatti työskentelee itsenäisesti sekä yhteistyössä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Suomessa osteopatia luokitellaan lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvaksi manuaaliseksi eli käsin tehtäväksi hoitomuodoksi. Osteopaatti tutkii, hoitaa ja pyrkii ennaltaehkäisemään kehon rakenteellisia ja toiminnallisia häiriö- ja kiputiloja erilaisin hoitomenetelmin, kuten nivelten artikulaatio-, manipulaatio- sekä pehmytkudostekniikoilla. Osteopaatilla on käytössään lempeitä ja turvallisia, kaikenikäisille ja -kuntoisille soveltuvia hoitomenetelmiä.

Osteopatiassa manuaalinen käsittely toimii hoidollisena kontekstina, jonka keskiössä ovat erityisesti ihmisen rakenteen ja toiminnan väliset yhteydet. Hoidon tärkein elementti on yksilölähtöisyys ja kokonaiskuvan hahmottaminen. Osteopaatti pyrkii ymmärtämään asiakkaan historiaa ja myös sitä kautta sen hetkiseen tilaan vaikuttavia tekijöitä. Osteopaattinen hoito ei ole vain yksittäinen toimenpide tai hoitotekniikka vaan perustuu laajasti asiakkaan kokonaistilan ymmärtämiseen.

Osteopaatit Suomessa keskittyvät erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön manuaaliseen tutkimiseen ja hoitamiseen. Osteopaatti ymmärtää ihmiskehon toiminnallisia yhteyksiä sekä mahdollisia toiminnan häiriöitä ja näiden merkityksen suhteessa ihmisen kokonaisterveyteen. Osteopaatin toiminta perustuu laajaan ymmärrykseen anatomiasta ja fysiologiasta sekä osteopatian perusperiaatteisiin.

Osteopaatin osaamiseen kuuluu laaja osaaminen kehon tuki- ja liikuntaelimistön sekä hermostollisten häiriöiden tutkimisessa, arvioinnissa ja hoidossa. Osteopaatti osaa tulkita diagnostisia testejä ja tunnistaa hoidolliset vasta-aiheet.

Osteopaattinen hoito muodostuu anatomian, tieteellisen tiedon sekä tutkimusnäytön, osteopaatin kliinisen kokemuksen ja osteopaattisten periaatteiden soveltamisesta potilashoidossa, arvioinnissa ja hoitosuunnitelmassa.

Osteopaatin vastaanotto sisältää manuaalisen hoidon lisäksi harjoitteita, kansanterveys- ja elämäntapaohjeistusta, potilasohjausta sekä hyvinvoinnin fyysistä ja psyykkistä tukemista.

Osteopaattisen hoidon tavoitteena on edistää ja tukea turvallisesti asiakkaan kaikkia terveyden osa-alueita joko itsenäisesti tai olla terveyttä tukeva hoitomuoto muulle asiakkaan saamalle hoidolle.

Osteopatian perusperiaatteet

Keho on kokonaisuus

Ihminen nähdään osteopatiassa dynaamisena toiminnallisena kokonaisuutena, jonka terveyteen voivat vaikuttaa kehossa, mielessä tai ajatusmaailmassa tapahtuvat muutokset.

Osteopatiassa ihmistä ja hänen terveyttään pyritään tukemaan mahdollisimman laajasti. Osteopatiassa keho nähdään toiminnallisena kokonaisuutena, jossa eri rakenteet ja elinjärjestelmät vaikuttavat toisiinsa. Häiriö yhdessä järjestelmässä voi aiheuttaa oireita toisessa. Siksi hoito suunnataan myös kehon alueille, jotka voivat olla osatekijöinä oireiden taustalla. Oireisiin pyritään vaikuttamaan kokonaisuuden kautta, useilla eri menetelmillä. Osteopaatti ottaakin hoidossa huomioon eri elinjärjestelmien toiminnan ja hyödyntää erilaisia toimintamalleja yksilöllisesti rakennetussa hoidossa.

Kehon rakenne ja toiminta ovat yhteydessä toisiinsa

Keho sopeutuu yllättävän hyvin erilaisiin elämän tuomiin haasteisiin ja kompensoi siihen kohdistuvia rasitteita. Usein oireita ilmenee siinä vaiheessa, kun kehon kuormitus kasvaa, eikä keho pysty kompensoimaan kaikkia tekijöitä.

Pyrkimys paranemiseen ja kohti terveyttä

Kehossa on itsesääteleviä fysiologisia järjestelmiä ja luontainen pyrkimys terveyteen. Kehon toiminnoissa olevat häiriöt tai epätasapainot aiheuttavat kehoon kompensaatioita, mikä on kehon luonnollinen tapa sopeutua muutoksiin. Häiriötiloissakin keho pyrkii kohti tasapainoa ja tekee parhaansa toimiakseen optimaalisesti.

Toisinaan kuormitusta voi olla liikaa, jolloin kehon kompensaatiokyky ylittyy, mistä voi seurata erilaisia oireita ja kehossa tapahtuva paraneminen voi hidastua. Osteopatialla voidaan tukea kehon kykyä ylläpitää mahdollisimman hyvää terveyttä ja vahvistaa kehon sopeutumiskykyä.

Asettavatko osteopaatit diagnooseja?

Tässä tekstissä tarkastellaan, mitä diagnoosi tarkoittaa lain ja terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta, mikä on osteopaatin rooli hoidon tarpeen arvioinnissa ja miten hänen työnsä eroaa lääkärin tekemästä taudinmäärityksestä. Samalla selvennetään, mitä osteopaattinen työdiagnoosi tarkoittaa ja mitä terminologia tarkoittaa kansainvälisessä viitekehyksessä.

Duodecimin terveyskirjaston mukaan:

Diagnoosi on ”taudinmääritys | lääkärin tai hammaslääkärin asettama, taudin olemassaolon ja laadun (tai puuttumisen) ilmaiseva määrite”.

Tauti on “morbus, sairaus; määritettävissä oleva, eri ihmisissä samantapaisin oirein ilmenevä sairaus; vrt. sairaus”.

Sairaus on “morbus; psykofyysisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa tilapäistä tai pysyvää haittaa, vajaatoimintoja tai vammaisuutta (tauti sekä siihen liittyvät tunteet ja reaktiot); vrt. tauti”.

Lääkärit asettavat diagnooseja, kun he toteavat potilailla tauteja. Suomessa  Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 22§ määrää, että vain laillistettu lääkäri tai hammaslääkäri saa päättää potilaan taudinmäärityksestä.

Osteopaatti ei aseta diagnooseja, vaan toteaa somaattisia dysfunktioita ja tekee osteopaattisen työdiagnoosin, mikä on verrattavissa esimerkiksi fysioterapeuttiseen työdiagnoosiin. Osteopaatin somaattisten dysfunktioiden toteaminen ei kuitenkaan ole taudinmääritystä. Osteopaattien hoidon tarpeen arviointiin kuuluu anamneesin ottaminen ja asiakkaan tutkiminen. Osana prosessia on erotusdiagnostiikka, osteopaattisen työdiagnoosin asettaminen ja somaattisten dysfunktioiden hoito. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 23a§ määrää, että ”laillistettu terveydenhuollon ammattilainen voi koulutuksensa, kokemuksensa ja tehtävänsä mukaisesti aloittaa hoidon potilaan oireiden ja käytettävissä olevien tietojen sekä tekemänsä hoidon tarpeen arvioinnin perusteella”.

Kun osteopaatti tutkii asiakasta ja keskustelee asiakkaan kanssa, hän arvioi onko asiakkaalla somaattisia dysfunktioita, joihin osteopaattisin menetelmin voisi vaikuttaa (hoidon tarpeen arvio) ja hän hoitaa niitä koulutuksensa, kokemuksensa ja osaamisensa puitteissa aina huomioiden turvallisuus. Jos osteopaatti toteaa erotusdiagnostiikassaan jotakin, mikä on hänen osaamisalueensa ulkopuolella hän ohjaa asiakkaan eteenpäin toiselle terveydenhuollon ammattilaiselle.

Suomen kielessä sana ”diagnoosi” viittaa lääketieteelliseen taudinmääritykseen, kun taas englanninkielinen ”diagnosis” on merkitykseltään laajempi. Merriam-Webster Dictionaryn mukaan ”diagnosis” voi viitata sekä lääketieteeseen että muihin tilanteisiin, jossa tutkitaan tai analysoidaan tilanteen, tapahtuman tai ongelman aiheuttajaa tai luonnetta. Näin ollen englannin kielessä on tavanomaista puhua esimerkiksi osteopaattien tekemästä somaattisen dysfunktion diagnoosista tai osteopaattisesta diagnoosista. Ero kielten välillä näkyy siinä että suuri osa osteopatiaa koskevasta tutkimuksesta ja opetusmateriaalista on englanninkielistä.

Suomessa osteopaattinen sanasto (esim erotusdiagnostiikka, osteopaattinen työdiagnoosi) on luotu yhdessä THL:n kanssa ja sanasto on THL:n hyväksymä. Osteopaattisen sanaston yhtenäistäminen on ollut tärkeää mm. siitä syystä, että osteopaattien Kanta-merkinnät seuraisivat yhteistä linjaa.

Osteopaatit eivät siis aseta diagnooseja sanan klassisessa lääketieteellisessä mielessä, eikä osteopaattista työdiagnoosia tule sekoitta lääkärin asettamaan diagnoosiin eli taudinmääritykseen.