Asettavatko osteopaatit diagnooseja?

Tässä tekstissä tarkastellaan, mitä diagnoosi tarkoittaa lain ja terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta, mikä on osteopaatin rooli hoidon tarpeen arvioinnissa ja miten hänen työnsä eroaa lääkärin tekemästä taudinmäärityksestä. Samalla selvennetään, mitä osteopaattinen työdiagnoosi tarkoittaa ja mitä terminologia tarkoittaa kansainvälisessä viitekehyksessä.

Duodecimin terveyskirjaston mukaan:

Diagnoosi on ”taudinmääritys | lääkärin tai hammaslääkärin asettama, taudin olemassaolon ja laadun (tai puuttumisen) ilmaiseva määrite ”

Tauti on “morbus, sairaus; määritettävissä oleva, eri ihmisissä samantapaisin oirein ilmenevä sairaus; vrt. sairaus”.

Sairaus on “morbus; psykofyysisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa tilapäistä tai pysyvää haittaa, vajaatoimintoja tai vammaisuutta (tauti sekä siihen liittyvät tunteet ja reaktiot); vrt. tauti”.

Lääkärit asettavat diagnooseja, kun he toteavat potilailla tauteja. Suomessa  Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 22§ määrää, että vain laillistettu lääkäri tai hammaslääkäri saa päättää potilaan taudinmäärityksestä.

Osteopaatti ei aseta diagnooseja, vaan toteaa somaattisia dysfunktioita ja tekee osteopaattisen työdiagnoosin, mikä on verrattavissa esimerkiksi fysioterapeuttiseen työdiagnoosiin. Osteopaatin somaattisten dysfunktioiden toteaminen ei kuitenkaan ole taudinmääritystä. Osteopaattien hoidon tarpeen arviointiin kuuluu anamneesin ottaminen ja asiakkaan tutkiminen. Osana prosessia on erotusdiagnostiikka, osteopaattisen työdiagnoosin asettaminen ja somaattisten dysfunktioiden hoito. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöstä 23a§ määrää, että ”laillistettu terveydenhuollon ammattilainen voi koulutuksensa, kokemuksensa ja tehtävänsä mukaisesti aloittaa hoidon potilaan oireiden ja käytettävissä olevien tietojen sekä tekemänsä hoidon tarpeen arvioinnin perusteella”.

Kun osteopaatti tutkii asiakasta ja keskustelee asiakkaan kanssa, hän arvioi onko asiakkaalla somaattisia dysfunktioita, joihin osteopaattisin menetelmin voisi vaikuttaa (hoidon tarpeen arvio) ja hän hoitaa niitä koulutuksensa, kokemuksensa ja osaamisensa puitteissa aina huomioiden turvallisuus. Jos osteopaatti toteaa erotusdiagnostiikassaan jotakin, mikä on hänen osaamisalueensa ulkopuolella hän ohjaa asiakkaan eteenpäin toiselle terveydenhuollon ammattilaiselle.

Suomen kielessä sana ”diagnoosi” viittaa lääketieteelliseen taudinmääritykseen, kun taas englanninkielinen ”diagnosis” on merkitykseltään laajempi. Merriam-Webster Dictionaryn mukaan ”diagnosis” voi viitata sekä lääketieteeseen että muihin tilanteisiin, jossa tutkitaan tai analysoidaan tilanteen, tapahtuman tai ongelman aiheuttajaa tai luonnetta. Näin ollen englannin kielessä on tavanomaista puhua esimerkiksi osteopaattien tekemästä somaattisen dysfunktion diagnoosista tai osteopaattisesta diagnoosista. Ero kielten välillä näkyy siinä että suuri osa osteopatiaa koskevasta tutkimuksesta ja opetusmateriaalista on englanninkielistä.

Suomessa osteopaattinen sanasto (esim erotusdiagnostiikka, osteopaattinen työdiagnoosi) on luotu yhdessä THL:n kanssa ja sanasto on THL:n hyväksymä. Osteopaattisen sanaston yhtenäistäminen on ollut tärkeää mm. siitä syystä, että osteopaattien Kanta-merkinnät seuraisivat yhteistä linjaa.

Osteopaatit eivät siis aseta diagnooseja sanan klassisessa lääketieteellisessä mielessä, eikä osteopaattista työdiagnoosia tule sekoitta lääkärin asettamaan diagnoosiin eli taudinmääritykseen.