Yleissilmäys osteopatian tutkimustietoon lapsiväestössä

Tero Honkanen, TtM, Osteopaatti (AMK)

Suomen Lastenlääkäriyhdistys ja Suomen Lastenneurologinen yhdistys toteavat vuoden 2024 kannanotossaan, ettei osteopatian tehokkuudesta ja turvallisuudesta lapsiväestössä ole riittävästi tutkimusnäyttöä, jotta voitaisiin suositella lähetteiden tekemistä osteopatiaan. He eivät kuitenkaan viittaa kannanotossaan lainkaan tutkimuslähteisiin, mikä jättää epäselväksi minkälaista tutkimusnäyttöä osteopatiasta lapsiväestön osalta on olemassa. (1) Tämän artikkelin on tarkoitus tarkastella osteopatiaa lapsiväestössä tutkimustiedon valossa, jotta näytöstä voisi saada paremman yleiskuvan. Tämän artikkelin ei ole tarkoitus sisällyttää jokaista lapsiväestössä toteutettua osteopatian tutkimusta, koska se ei ole resurssisyistä mahdollista. Pyrkimys on kuitenkin sisällyttää olennaiset katsaukset ja sellaisia vertaisarvioituja tutkimuksia, joilla on tietopohjaa täydentävää merkitystä. 

Artikkelin kirjoittaja on Suomen osteopaattiliiton hallituksen varajäsen. Hän ei työssään ota vastaan pikkulapsia tai vauvoja. Kirjoittajalla ei ole taloudellisia intressejä lapsiväestön hoidon kouluttajana tai palveluntuottajana. Pyrkimyksenä kirjoittajalla on tarkastella aihetta tutkimuksen kautta asemoitumatta ennalta sen puolesta tai sitä vastaan.   

Näkökulmaa osteopatian tutkimuksen ja näytön tarkasteluun 

Tutkimusnäyttöä kannattaa intervention vaikuttavuuden osalta lähteä tarkastelemaan kirjallisuuskatsauksien kautta, koska niihin on kerätty tietoa useasta eri tutkimuslähteestä. Kirjallisuuskatsauksista luotettavimpina pidetään systemaattisia kirjallisuuskatsauksia, koska niiden toteuttamista ohjaavat järjestelmällisyyttä koskevat säännöt. Tällä tavalla koottuun kirjallisuuskatsaukseen pyritään kokoamaan kaikki asianmukainen aineisto, joka kullakin hetkellä on saavutettavissa. Mikäli on mahdollista, niin järjestelmälliseen kirjallisuuskatsaukseen voidaan toteuttaa myös meta-analyysi, joka on tilastollinen menetelmä tutkimusten tulosten yhteenvetoa varten. Kun useampia tutkimustuloksia on mahdollista yhdistää, saadaan tulosten taakse enemmän osallistujia, mikä lisää tulosten tilastollista voimaa. Tällä tavalla useasta pienestä, mutta samankaltaisesta tutkimuksesta voi olla mahdollista toteuttaa laajempi yhteenveto.

Erilaisten lääketieteellisten ja kuntoutuksen interventioiden yhteydessä on syytä huomioida tutkimusten laatu. Tutkimusten laadun arvioinnin osalta on myös syytä muistaa, että kaikkien lääketieteellisten interventioiden osalta korkealuokkainen interventioita puoltava näyttö on hyvin vähäistä, kun arviointiin käytetään tiukkoja GRADE-kriteerejä. Tämä tarkoittaa sitä, että vain n. 6 %:lla kaikista lääketieteen interventioista on korkealaatuista puoltavaa näyttöä. Lapsi- ja pikkulapsiväestössä korkeatasoista puoltavaa näyttöä on vain (ylöspäin pyöristettynä) n. 2-4 %:lla interventioista. (2) Lisäksi lääketieteellisten hoitosuositusten laatu lapsiväestössä on pääsääntöisesti heikkoa ja aikuisten hoitosuosituksia heikompaa (3). Manuaalisista interventioista korkealuokkaista puoltavaa näyttöä ei tässä valossa ole lainkaan. Tämä koskee tutkimusnäyttöä myös aikuisväestön osalta. Käytännössä on siis pakko tukeutua siihen näyttöön, jota on olemassa, vaikka se olisi puutteellista ja jättäisi käytäntöihin tiedon aukkoja. On huomionarvoista, että edellä mainitut GRADE-kriteerit ovat korkealaatuisen näytön osalta todella tiukat. Se, ettei korkealaatuista näyttöä ole olemassa ei tarkoita näytön täydellistä puuttumista. 

Suomalaisia Käypä hoito -suosituksia ohjaavan näytön asteen luokituksen mukaan näytön aste jaetaan neljään luokkaan: A, B, C ja D. A-luokan näyttö tarkoittaa sitä, että on olemassa vahvaa näyttöä, joka perustuu useisiin menetelmällisesti tasokkaisiin tutkimuksiin, joiden tulokset ovat samansuuntaisia. B-luokan, eli kohtalaiseen näyttöön vaaditaan ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia tutkimuksia. C-luokan, eli heikko näyttö tarkoittaa ainakin yhtä kelvollista tieteellistä tutkimusta. D-luokan, eli hyvin heikko näyttö tarkoittaa asiantuntijoiden tulkintaa eli parasta arviota tiedosta, joka ei täytä tieteelliseen tutkimukseen perustuvan näytön vaatimuksia. (4) 

Laadullisen tutkimuksen näkökulma osteopaatin vastaanotosta vauvojen ja pikkulasten hoidossa

Interventioiden vaikuttavuuden tarkastelua varten tarvitaan määrällistä vaikuttavuustutkimusta. Yksin se voi kuitenkin antaa hyvin yksiulotteisen kuvan ammatin ja ammattilaisen toiminnasta. Luonnontieteellinen tulokulma on tärkeä osa myös osteopatiaa, mutta ilman humanistista näkökulmaa jää tutkimuksen laadullinen syvyys puuttumaan. Laadullista syvyyttä tarvitaan esimerkiksi potilaiden kokemusten ja käsitysten sekä ammattilaisten toimintatapojen ymmärtämiseksi. Tämän vuoksi on poikkeuksellisesti hyvä aloittaa tarkastelemalla osteopaattien toimintaa laadullisen tutkimustiedon avulla, eikä muodostaa lopullisia näkemyksiä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa esiintyvien mielipiteiden tai markkinoinnin kautta, koska edes asiantuntijan tulkinta ei täytä tieteellisen näytön kriteerejä (4).

Eräs laadullinen tutkimus (5) havainnollistaa, että lasten osteopaattisessa hoidossa fyysisen käsittelyn sijaan korostuu terapeuttinen suhde ja perheen vuorovaikutus. Osteopaatti toimii perheen holistisena tukijana, joka huomioi lapsen kehityksen, vanhemman resurssit ja koko hoitosuhteen laajempia merkityksiä. Tähän Grounded Theory -tutkimukseen osallistui tarkoituksenmukaisella otannalla 9 osteopaattia, joilla oli kokemusta 0-2 vuotiaiden pikkulasten osteopaattisesta hoidosta. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joissa osteopaatit kuvasivat työtään ja kokemuksiaan hoitosuhteesta vanhemman, lapsen ja osteopaatin välillä. Tutkimuksen tuloksena tuotettiin yksi ydinteema ja neljä keskeistä kategoriaa, jotka koskettivat osteopaattisen hoidon roolia ja luonnetta. Ydinteema oli “Osteopaatti perheen tukena”, joka käsitti kolmikantaisen lapsen kehitystä tukevan hoitosuhteen, niin sanotun terapeuttisen liiton, sekä osteopaatin, vanhempien että vauvan välillä. Osteopatiaa ei siis nähty vain lapsen fyysisenä hoitona, vaan fyysisten käsittelyjen ohella korostui terapeuttinen suhde ja perheen vuorovaikutus. Tärkeitä alakategorioita ydinteemalle olivat turvallisen ympäristön luominen, kommunikaatio, kiintymys ja synkronia, sekä synkronointi. 

Tutkimuksessa turvallisen tilan ja turvallisuuden tunteen ajateltiin edistävän luottamusta ja yhteistyötä. Turvallisen tilan kuvailtiin sisältävän pehmeän valaistuksen, lelujen sijoittamista lattialle lapsen aktiivista osallistumista varten, pientä lasta häiritsevien ärsykkeiden välttämisestä ja osteopaatin oman rauhallisuuden ja keskittymisen.  Avoin ja selkeä kommunikaatio vanhempien kanssa nähtiin keskeisenä osana hoitoa. Tämä tarkoitti sekä vanhempien huolien kuuntelemista että lapsen tuntemuksista kertomista. Vuorovaikutuksen nähtiin sisältävän myös selkeää hoidon tavoitteiden jakamista ja tarvittaessa yhteistyötä muiden ammattilaisten, kuten lastenlääkärin tai kätilön, kanssa. Kontakti lapseen tapahtuu tulosten mukaan usein sillä tasolla, joka on lapselle luonnollista, esimerkiksi lattialla. Kosketuskontakti aloitetaan hellävaraisesti ja luottamusta rakentaen. Osteopaatit korostivat vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tukemista, ja asettivat painoarvoa vuorovaikutuksen harmoniselle rytmille. Osteopaatit havainnoivat, miten vanhempi pitää lastaan ja onko rytmi, kosketus ja liike vanhemman ja lapsen välillä synkronista. He myös tarkastelivat miten lapsi reagoi vanhemman liikkeisiin ja tunteisiin. Osteopaatti pyrki myös etsimään merkkejä vuorovaikutuksen laadusta ja reagoi siihen. Hoidollinen vuorovaikutus nähtiin prosessina, jossa osteopaatti pyrkii synkronoimaan huomion, kosketuksen ja havainnoinnin tavalla, joka tukee lapsen kehitystä ja kokemusta itsestään. Osteopaatti voi myös kannustaa vanhempaa olemaan lapsen lähellä hoidon aikana, vaikka hän voi toimia tietyissä tilanteissa itsenäisesti. Tarvittaessa osteopaatti ohjaa vanhempaa tekemään lempeää kosketusta, hengityksen hidastamista tai ihoa vasten tapahtuvaa kontaktia. Vanhemmille ohjattiin kotikäytössä toteutettavia taitoja lempeistä kosketusmenetelmistä ja ihokosketuksen tapoja, jotka tukevat lapsen ja vanhemman suhdetta.

Osteopatia lapsiväestössä havaintotutkimuksen näkökulmasta

Havaintotutkimuksen etuna on se, että siihen on helpompi rekrytoida suuri määrä osallistujia verrattuna kokeelliseen tutkimusasetelmaan. Kontrolliryhmän puuttuessa sivuutetaan myös satunnaistamiseen liittyviä ongelmia, joissa kokeellisen tutkimuksen aikana pyritään kontrolloimaan mahdollisia subjektiivisia vinoumia. Tällä hetkellä todennäköisesti suurin osteopatian tutkimus lapsiväestössä on tosielämän kontekstissa toteutettu havaintotutkimus (6).  Tutkimukseen osallistui 151 osteopaattia, 1136 vauvaa ja se sisälsi yhteensä 3212 osteopaattista käsittelyä. Tutkimus raportoi useita hyötyjä hoidosta tutkimusryhmän sisällä. Ennen kirjallisuuskatsauksien tarkasteluun siirtymistä on kuitenkin tärkeä hahmottaa, miksi näin iso tutkimus ei itsessään vielä tuota varmaa tietoa osteopatian vaikuttavuudesta.

Havaintotutkimuksen ongelma on se, että vertailuryhmän puuttuessa ei voida luotettavasti tehdä johtopäätöksiä intervention vaikuttavuuden syy-seuraus-suhteista, koska lopputulokseen voi vaikuttaa useita tuloksia vinouttavia muuttujia, kuten luonnollinen paraneminen ajanjakson kuluessa tai oireiden aaltoileva käyttäytyminen, jossa hoitoon hakeudutaan oireiden pahentuessa. Tällaisessa tilanteessa tapahtuu normaalisti paluuta keskiarvoon, jossa oireet luonnostaan olisivat lieventyneet. Syy-seuraus-suhteiden tutkimiseksi suositaankin satunnaistettuja kontrolloituja kokeita, joissa on mukana verrokkiryhmä, johon koeryhmää vertaillaan. Havaintotutkimus sopii kuitenkin kokeellista koetta paremmin tosielämän kontekstin havainnoimiseen. Kokeellisessa tutkimuksessa ympäristö on manipuloitu, jolloin sen tulosten siirrettävyys tosielämään, eli ulkoinen validiteetti, kärsii. Tämä suuren otannan tutkimus (6) antaa viitteitä osteopatian yleisestä turvallisuudesta lapsiväestössä tosielämän kontekstissa. Kaikista käsittelyistä vain 3,5 %:ssa havaittiin lieviä haittatapahtumia, jotka olivat yhdistettävissä luonnolliseen oireiden vuorokausivaihteluun. Yhtäkään vakavaa haittatapahtumaa ei havaittu. Haittatapahtumat olivat osteopaattien itse kirjaamia ja haittatapahtumien osalta tämä saattaa tarkoittaa aliraportointia. Spesifien sairauksien tai kehityshäiriöiden osalta ei voida myöskään vetää johtopäätöksiä. 

Toisessa havaintotutkimuksessa (7) selvitettiin retrospektiivisesti, miten osteopaattinen manuaalinen hoito vaikuttaa vastasyntyneiden tehohoitoyksikössä olevien ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen painonnousuun ja sairaalassa olo-aikaan tavanomaiseen hoitoon verrattuna. Tutkimusaineistossa oli yhteensä 1249 vauvaa, joista 652 sai pelkkää tavanomaista hoitoa ja 597 tavanomaisen hoidon lisäksi osteopaattista manuaalista käsittelyä. Näistä 611 oli ennenaikaisesti syntyneitä vauvoja, joista 315 sai tavanomaista hoitoa ja 296 sai tavanomaisen hoidon lisäksi myös osteopaattista manuaalista käsittelyä. Tutkimusten tulosten mukaan osteopaattinen manuaalinen käsittely liittyi ennenaikaisesti syntyneillä vauvoilla merkitsevästi nopeampaan painonnousuun ja lyhyempään sairaalassaoloaikaan. Retrospektiivisen havaintotutkimuksen ajassa taaksepäin aineistoa tarkasteleva luonne on kuitenkin erityisen altis erilaisille harhariskeille. Tämä siitä huolimatta, että tutkimukseen sisältyikin vertailuryhmä. Ryhmien vertailun kannalta olennainen ongelma on satunnaistamisen puute. Satunnaistamista käytetään kontrolloiduissa kokeissa vinoumien eli harhariskien minimoimiseksi. 

Lapsiväestöä koskevat järjestelmälliset katsaukset ja meta-analyysit 

Vauvoja koskevissa alan tutkimuksissa yksi ongelma on se, ettei yhtä ammattia ja sen menetelmiä koskevia tutkimuksia ole yleensä riittävästi. Tästä syystä järjestelmällisistä katsauksista usein yhdistetään eri ammattien toteuttamia tutkimuksia. Yhteenvetämällä sekä osteopaattien, kiropraktikkojen ja fysioterapeuttien tutkimuksia, voidaan saada laajempi kuva manuaaliterapian tutkimuksesta. Täten voidaan saada yleiskäsitys manuaalisen hoidon vaikuttavuudesta, mutta ei suoraa tietoa yhden tietyn ammatin menetelmistä.

Vauvojen itkuisuudesta ja manuaaliterapiasta on tehty ainakin kaksi järjestelmällistä kirjallisuuskatsausta, joihin on sisältynyt tilastollinen meta-analyysi. Yhdessä järjestelmällisessä katsauksessa ja meta-analyysissä (8) tutkittiin vauvojen itkuisuutta. Tämän kirjallisuuskatsauksen lopulliseen arviointiin sisällytettiin 19 tutkimusta, joista 7 oli satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, 7 tapaussarjatutkimusta, 3 kohorttitutkimusta, 1 palvelunarviointitutkimus ja 1 laadullinen tutkimus. Tutkimuksessa havaittiin kohtalainen vaikutus itkuisuuden vähenemisen puolesta. Itkuisuus väheni keskimäärin 1,27 tuntia vuorokautta kohden. Tuloksien luotettavuutta voi heikentää se, että suuri osa vaikutuksista perustuu vanhempien raportoimiin tuloksiin ja sokkouttamattomiin tutkimuksiin. Tuloksen kliininen merkittävyys jäänee myös lopulta vanhempien arvioitavaksi. Unen sekä vanhemman ja vauvan vuorovaikutussuhteen osalta tulokset olivat epäjohdonmukaisia. Yleisen kohenemisen osalta ei havaittu vaikutuksia. Riskin esiintyvyys oli alhainen, vain 7 lievää haittatapahtumaa 1000:tta pikkulasta kohden (n=1308). Vastaava laskennallinen arvio verrokkiryhmiin, joissa manuaalista terapiaa ei toteutettu, oli 110 jokaista 1000:tta kohden.

Toisessa järjestelmällisessä katsauksessa ja meta-analyysissä (9) manuaaliterapia ei vaikuttanut tutkijoiden johtopäätösten mukaan itkuisuuteen. Tutkimus sisälsi 3 kiropraktikkotutkimusta ja 2 osteopatiaksi kutsuttua tutkimusta, joista toinen oli osteopaattien toteuttama ja toinen fysioterapeuttien kraniosakraaliterapiatutkimus.   Kaikissa tutkimuksissa trendi puolsi koeinterventiota, mutta yhteistulos oli juuri ja juuri tilastollisesti ei-merkitsevä. Pelkästään puoltava trendi ei riitä tilastolliseen merkitsevyyteen tai puoltavaan tulkintaan intervention vaikuttavuudesta. Tutkimusten vähäisen lukumäärän, tutkimusten pienuudesta ja tilastollisesta raja-arvosta johtuen on kuitenkin virheellistä tehdä vaikuttavuudesta lopullista johtopäätöstä (10). Jatkotutkimus voi kääntää tuloksia kumpaan suuntaan tahansa. Tämä on syytä huomioida, koska toinen (8) kahdesta meta-analyysistä kuitenkin osin puoltaa manuaaliterapian vaikuttavuutta. 

Keskoset ovat oma hauras potilasryhmänsä. Suomen osteopaattiliitolla ei ole tiedossa, että suomalaiset osteopaatit työskentelisivät sairaalassa keskosten parissa. Tutkimusta osteopatian vaikuttavuudesta keskosten hoidossa on kuitenkin toteutettu ja olemassa. Yhdessä meta-analyysin sisältävässä järjestelmällisessä katsauksessa (11) tarkasteltiin osteopatian vaikuttavuutta keskosten sairaalassaoloaikaan. Tutkimukseen sisällytettiin viisi tutkimusta, jotka koostuivat yhteensä 1036:sta keskosvauvasta. Tulokset osoittivat tilastollisesti merkitsevän sairaalassa olon keston lyhentymisen, joka oli keskimäärin 2,71 vuorokautta. 

Toisessa järjestelmällisessä katsauksessa ja meta-analyysissä (12) sairaalassaoloaika ei lyhentynyt tilastollisesti merkitsevästi neljän analysoidun tutkimuksen perusteella. Tutkijat kuitenkin toteuttivat myös herkkyysanalyysin, jossa he poistivat yhden korkean harhariskin tutkimuksen analyysistä, joka ainoana tutkimuksena puolsi koeryhmän sijasta kontrolliryhmää. Tämän huonolaatuisimman tutkimuksen poistamisen myötä tulokset puolsivat osteopatiaryhmää tilastollisesti merkitsevästi.

Järjestelmälliset katsaukset ilman meta-analyysiä

Jos järjestelmällisen katsauksen sisältämät tutkimukset ovat liian heterogeenisiä eli vaihtelevia keskenään, ei tilastollista meta-analyysiä voida toteuttaa. Eräs järjestelmällinen katsaus (13), joka ei sisältänyt meta-analyysiä, koostui 47:stä satunnaistetusta kokeellisesta tutkimuksesta, jotka käsittelivät osteopaattista hoitoa lapsiväestössä. 23:ssa tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero osteopatian hyväksi verrattuna kontrolliryhmään. Lisäksi 14 tutkimuksessa kerrottiin olevan merkkejä osteopatian mahdollisesta hyödystä, vaikka tilastollinen merkitsevyys jäi puuttumaan. Puoltava trendi ei kuitenkaan itsessään riitä puoltamaan näyttöä, mistä syystä kyseessä oleva raportointi on ylioptimistista. Laadunarvioinnissa 15 tutkimuksen harhariski oli alhainen, 12 korkea ja lopuissa epäselvä. Tutkimuksen tulokset osoittivat osteopatian kohtalaista hyötyä 13:ssa tutkimuksessa, erityisesti keskosten sairaalassaoloajan lyhentymisen osalta. Kohtalaista hyötyä raportoitiin myös akuutin välikorvatulehduksen, astman, ADHD:n, dyskalkulian, atooppisen ihottuman, nenäverenvuodon, syömisvaikeuksien ja puhehäiriöiden osalta, mutta nämä havainnot perustuivat yksittäisiin tutkimuksiin. On siis olemassa yksittäisiä lupaavia tuloksia. Epäjohdonmukaiset ja heikkolaatuiset tutkimukset eivät kuitenkaan mahdollista vahvojen kliinisten johtopäätösten tekemistä. Vakavia haittatapahtumia ei raportoitu, mutta huomionarvoista on, että 70 % tutkimuksista ei käsitellyt haittavaikutuksia lainkaan.

Toisessa järjestelmällisessä katsauksessa ilman meta-analyysiä (14) oli yhteensä 18 korkealaatuista tutkimusta, jotka käsittelivät ADHD:ta, autismia, astmaa, CP-vammaisuutta, kampurajalkaisuutta, ummetusta, kallon epäsymmetriaa, kuutioluun oireyhtymää, päänsärkyä, imeväisiän koliikkia, alaselkäkipua, obstruktiivista uniapneaa, välikorvatulehdusta, toiminnallista virtsaamishäiriötä, yökastelua, posturaalista epäsymmetriaa, keskosia, lastenhoitajan kyynärpäätä, ongelmallista imetystä, skolioosia, leukanivelen toimintahäiriötä, kierokaulaisuutta ja yläniskan toimintahäiriötä. 20 tutkimusta raportoi ohimenevistä haittavaikutuksista, jotka vaihtelivat lievästä kohtalaiseen. Kohtalaista hyötyä tutkimuksissa havaittiin alaselkäkipuun, lastenhoitajan kyynärpäähän ja keskoslapsilla. Skolioosin ja torticolliksen osalta tulokset olivat epäjohdonmukaisia eri tutkimusten välillä. Kaikissa muissa tulokset olivat joko epäjohdonmukaisen positiivisia tai epäselviä. 

Lasten välikorvatulehdus ja osteopatia kartoittavan katsauksen valossa

Kartoittava kirjallisuuskatsaus on kirjallisuuskatsauksien muoto, jossa pyritään löytämään kattavasti tiettyä aihetta koskevaa aineistoa. Tämä tarkoittaa sitä, että se voi sisältää erityyppisillä tutkimusmenetelmillä toteutettuja tutkimuksia, mutta myös muuta kirjallista aihetta koskevaa materiaalia. Tällä tavoin voidaan saavuttaa yleiskuva aihetta koskevasta kirjallisuudesta, jos se ei ole vielä kunnolla tiedossa. Kirjallisuushaku tässä katsaustyypissä on systemoitu, mutta noudattaa tutkijan rajaamaa hakua, mikä tekee siitä tutkijalähtöisempää kuin järjestelmällisestä kirjallisuuskatsauksesta.

Välikorvatulehdusta lapsiväestössä koskevaan kartoittavaan katsaukseen (15) sisällytettiin kolme satunnaistettua kontrolloitua koetta ja yksi pilottitutkimus. Osallistujia oli yhteensä 205 ja kohdeikäryhmä oli alle 16-vuotiaat. Tutkimuksen johtopäätös oli, että tutkimukset antavat viitteitä siitä, että osteopaattinen manuaalinen hoito voi vähentää välikorvatulehduksen uusiutumista ja parantaa välikorvan toimintaa akuutissa välikorvatulehduksessa lapsiväestössä. Näiden vaikutusten kliininen merkittävyys jää kuitenkin epäselväksi, eikä näyttö riitä vahvoihin hoitosuosituksiin. Tutkimuksessa ei toteutettu meta-analyysiä, joten johtopäätösten tämän katsauksen suhteen tulee olla varovaisia. 

Selkärangan manipulaatio ja mobilisaatio lapsiväestössä kuvailevan synteesin näkökulmasta

Eräässä systemoidussa kartoittavassa katsauksessa (16) pyrittiin selvittämään selkärangan manipulaation ja selkärangan mobilisaation tutkimusnäyttöä koskien pikkulapsia, lapsia ja nuoria. Molemmat hoitotekniikat ovat manuaalista terapiaa, joka laajemmassa merkityksessä tarkoittaa mitä tahansa kädellä tehtyä liikettä, joka tuottaa fysiologisen tai mekaanisen muutoksen kudoksessa. Selkärangan manipulaatiolla tarkoitetaan impulssityyppistä nopeaa ja lyhyttä liikettä ja mobilisaatiolla eri nopeuksisia ja eri laajuuksisia toistuvia liikkeitä, joilla pyritään palauttamaan normaali liikelaajuus ja toiminta sekä vähentämään kipua. Asetelma siis periaatteessa rajaa muun muassa erilaiset pehmytkudostekniikat, hieronnat ja kosketushoidot tutkimuksen ulkopuolelle. Lisäksi on huomionarvoista, että asetelma rajaa tutkimukset koskemaan anatomisista rakenteista pelkästään selkärankaa. Tutkimuksessa tuotettiin kuvaileva synteesi näytön asteesta. 

35:stä tarkastellusta katsauksesta 24 sisälsi määrällistä mitattavaa aineistoa rangan manipulaatiota koskien. Idiopaattista skolioosia näistä käsitteli kolme, astmaa seitsemän, kaksi autisminkirjoa, kaksi rangan kipua, neljä imetysvaikeuksia, kaksi CP-vammaisuutta, 15 vauvan koliikkioireita, viisi yöllistä virtsankarkailua, kolme välikorvatulehdusta ja yksi kierokaulaisuutta. Lopulliseen deskriptiiviseen synteesiin sisällytettiin 18 tutkimusta. Näistä yksi kosketti idiopaattista skolioosia, kaksi astmaa, neljä selkä- tai niskakipua, yksi CP-vammaisuutta, kaksi päänsärkyä, kuusi koliikkivauvojen itkuisuutta, yksi koliikkivauvojen unihäiriöitä ja yksi kierokaulaisuutta.

Synteesin mukaan manipulaation tulokset olivat epävarmoja astman yleisoireiden, haitan asteen, elämänlaadun ja uloshengityksen huippuvirtauksen osalta, autismiin liittyvien häiriöiden osalta, imetysvaikeuksien osalta, CP-vammaan liittyvien ongelmien osalta, koliikkivauvojen itkuisuuden ja unen osalta, sekä välikorvatulehduksen osalta. Tulokset olivat epävarmoja ja riittämättömiä kroonisen ja akuutin selkä- ja niskakivun osalta. Tulokset olivat riittämättömiä kierokaulaisuuden osalta. Tutkijoiden mukaan näyttö oli vahvaa sen osalta, ettei manipulaatio auta lasten ja nuorten päänsärkyyn, keuhkojen toimintaan astmassa tai yölliseen virtsankarkailuun. 

Neljä järjestelmällistä katsausta käsitteli rangan mobilisaatiota lapsiväestössä astman, ADHD:n, kierokaulaisuuden ja yläkaularangan toimintahäiriön osalta. Analyysiin sisällytettiin näistä katsauksista kolme ja neljä ylimääräistä tutkimusta. Tulokset olivat synteesin mukaan riittämättömiä astman, ADHD:n, koliikkioireiden, kierokaulaisuuden ja plagiokefalian osalta.

Kuten voidaan tämänkin katsauksen osalta havaita, on näyttö vielä pääosin epävarmaa ja riittämätöntä vetämään vahvoja johtopäätöksiä selkärangan manipulaation ja mobilisaation puolesta tai sitä vastaan. Niin sanottu vahvakin näyttö perustui tässä katsauksessa hyvin rajalliseen määrään tutkimuksia. On myös syytä muistaa, että erilaisten manuaalisten hoitotekniikoiden käyttö voi vaihdella ammattikunnasta toiseen.

Osteopatia imetysohjauksen tukena

Osteopatiasta imetysohjauksen tukena on olemassa yksi satunnaistettu ja sokkoutettu, kontrolloitu kokeellinen tutkimus (17). Tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa tutkittiin yksittäisen osteopaatin vastaanottokäynnin vaikutuksia vauvan biomekaanisiin imetysongelmiin imetysohjauksen tukena. Tutkimukseen osallistui 97 äiti-vauva paria, joista 49 oli koeryhmässä ja 48 kontrolliryhmässä. Tutkimuksen sokkoutus toteutettiin vauvojen vanhemmille ja imetysohjaajataustaisille arvioitsijoille. Vauvojen imuote ja imetyksen kannatteluasento paranivat tilastollisesti merkitsevästi osteopatiaa saaneessa koeryhmässä verrattuna pelkkään imetysohjausta saaneeseen ryhmään. Koeryhmässä havaittiin myös hetkellistä kivunlievitystä, joka ei kuitenkaan ollut pysyvää myöhemmissä mittaustilanteissa. Tutkimuksessa toteutetun kyselyn mukaan äidit koeryhmässä itsearvioivat vauvoilla myös tilastollisesti merkitsevästi vähentynyttä nännin puremista, parempaa suun avaamista ja vähemmän nänniltä lipsumista imetyksessä.

Viskeraalialueen osteopaattinen käsittely lasten ja pikkulasten hoidossa 

Yhdessä sokkoutetussa, satunnaistetussa kokeessa (18) tutkittiin osteopatian vaikutusta krooniseen toiminnalliseen ummetukseen. Tutkimukseen osallistui 52 sisäänottokriteereiltään 5-18 vuotiasta lasta. Osallistujat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin, joista kontrolliryhmä sai tavanomaista lääketieteellistä hoitoa ja toinen ryhmä tämän ohella osteopaattista käsittelyä neljän viikon ajan. Tutkimuksen lopussa molemmissa ryhmissä havaittiin muutosta parempaan, mutta vain koeryhmässä havaittiin tilastollisesti merkitsevää laksatiivien käytön vähenemistä. Sekä ulostamis- että vatsakipu vähenivät merkitsevästi enemmän viskeraalialueen manuaalista käsittelyä saaneessa ryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Lisäksi ulostamistiheys lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi manuaalista käsittelyä saaneessa ryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Ulosteen koostumus parani molemmissa ryhmissä, mutta normaalin ulosteen saavuttaneita lapsia oli enemmän manuaalista käsittelyä saaneessa ryhmässä.

Toisen satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen mukaan (19) vatsan alueen viskeran käsittely ei auttanut erittäin alhaisen syntymäpainon omaavien vauvojen ulostusta (mekonium), vaan koeryhmässä oli kontrolliryhmään verrattuna pidempi sairaalastakotiutumisaika ja enteraalinen ruokinta. Vaikka käsittelyt olivat tutkijoiden mukaan hyvin siedettyjä eikä haittavaikutuksia havaittu, ei tuloksien pohjalta voida suositella viskeraalista käsittelyä kyseessä olevalle potilasryhmälle ulostamisen avustamiseksi. 

Osteopatia osana suomalaista monimenetelmällistä koliikkivauvatutkimusta

Osteopatia on ollut myös osana kotimaista kosketushoitoja käsittelevää kotimaista monimenetelmätutkimusta, joka on koostunut sekä määrällisestä että laadullisesta tutkimuksen osasta. Tutkimuksen laadulliseen haastattelututkimuksen (20) teemahaastatteluihin osallistui 158:sta perheestä 51. Haastateltavissa oli 9 verrokkiryhmän perhettä, 14 silittelyhoitoryhmän perhettä, 14 vyöhyketerapiaryhmän perhettä ja 14 osteopatiaryhmän perhettä. Perheet kokivat neuvolapalveluista saadun avun riittämättömänä. Kosketushoitojen nähtiin tuovan toivoa ja helpotusta vanhemmille. Hoitotilanteet koettiin turvallisina ja ammatillisina. Kosketushoitojen vaikutusten tosin nähtiin olevan yksilöllisiä.

177:stä pikkulapsesta tutkimuksen määrälliseen osaan (21) osallistui lopulta 144 kappaletta 3-10 viikon ikäistä vauvaa. Vanhemmat vastasivat kyselyihin ennen käsittelyjä, ensimmäisen hoitokerran jälkeen, viikko kolmannen käsittelyn jälkeen ja kolme viikkoa kolmannen eli viimeisen käsittelyn jälkeen. Tutkimuksen määrällisen aineiston osalta ei havaittu tilastollisesti merkitsevää itkuisuuden vähenemistä tai unen pituuden kasvua. Määrällinen aineisto perustui kuitenkin vanhempien muistinvaraiseen arvioon, mikä heikentää tulosten objektiivisuutta muistiharhan vuoksi. Arviointiasteikko oli toteutettu karkeasti tunnin tarkkuudella, mikä on voinut vaikuttaa tuloksiin epätarkkuuden vuoksi.  On huomionarvoista, että muistinvarainen arviointi oli ristiriidassa myös subjektiiviseen arviointiin pohjautuvan laadullisen aineiston kanssa. Yli 75 % vanhemmista raportoi vähentynyttä itkuisuutta osteopatia- ja vyöhyketerapiaryhmissä ja 70 % raportoi parantunutta unta viikko ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Nämä koetut tulokset pääosin säilyivät vielä kaksi viikkoa myöhemmin. Affektiivisen kosketuksen ryhmässä vain 40 % raportoi vähentynyttä itkuisuutta ja 33 % parantunutta unta. Epäluotettavat ja epätarkat mittausmenetelmät ja ristiriitaisuus aineistojen tulosten välillä jättää epäilyksen joko määrällisen tutkimuksen luotettavuudesta ja tarkkuudesta tai laadullisen aineiston uskottavuudesta. Tulosten tulkinnassa jäänee lukijan tieteenfilosofisesta vinoumasta kiinni kummalle antaa enemmän painoarvoa. 

Manuaalisen terapian vakavimmat haittatapahtumat pikkulapsilla, lapsilla ja nuorilla kirjallisuuskatsauksen mukaan

Vuonna 2015 toteutetussa kirjallisuuskatsauksessa (22) havaittiin yhteensä kaksitoista artikkelia, jotka raportoivat yhteensä 15 vakavaa tapahtumaa pikkulapsilla, lapsilla ja nuorilla. Kolmesta raportoidusta kuolemasta yhden oli aiheuttanut fysioterapeutti, yhden tuntematon toiminnanharjoittaja ja yksi kraniosakraaliterapeutti. Kahdestatoista vakavasta vammasta seitsemän oli kiropraktikon aiheuttamaa, kaksi fysioterapeutin aiheuttamaa, yksi lääkärin aiheuttama, yksi osteopaattisen lääkärin aiheuttama tapaturma 17-vuotiaalle nuorelle ja yksi tuntemattoman toiminnanharjoittajan aiheuttama. Yleisin vamman aiheuttama hoitotekniikka oli nopea rotaatiosuuntainen impulssimanipulaatio. Poikkeuksena yhdessä tapauksista oli kraniosakraaliterapeutin aiheuttama aivokalvon voimallinen venytys ja yhdessä manipulaatiotyökalun käyttö. Valtaosassa tapauksista taustalla oli ennalta oleva sairaus tai rakenteellinen ongelma. Manuaaliseen terapiaan ja erityisesti rotaatiomanipulaatioon liittyy siis vakaviakin riskejä, mutta tämän katsauksen valossa osteopatian osuus muihin ammattiryhmiin verrattuna on alhainen.  

Yhteenveto

Osteopatiasta lapsiväestössä on siis sekä puoltavaa että epäjohdonmukaista näyttöä, mutta tietyissä tilanteissa myös vähäistä näyttöä sitä vastaan. Ennen kaikkea näyttöä on kaiken kaikkiaan liian vähän, kuten manuaalisen terapian tutkimusta yleensäkin. Lapsiväestöä koskevan tutkimuksen ongelmat ovat spesifejä ongelmia koskevien tutkimusten vähäinen lukumäärä, tutkimusten välinen heterogeenisyys, joka vaikeuttaa tutkimusten yhteenvetoa, yksittäisten tutkimusten pienet otannat sekä tutkimusten metodologiset puutteet ja rajoitteet.  

Artikkelissa käsiteltyjen tutkimusten pohjalta ei voida edellä mainituista syistä tehdä vahvoja johtopäätöksiä osteopatian hyödyistä lapsiväestön spesifeissä ongelmissa. Näiden tutkimusten pohjalta ei ole myöskään syytä olettaa, että osteopatia olisi yleisellä tasolla vaarallista lapsiväestössä tai vaarallista verrattuna muihin ammattiryhmiin, vaan ennemminkin päinvastoin. Spesifeissä kehityshäiriöissä ja sairauksissa on kuitenkin aina syytä noudattaa erityistä varovaisuutta. Terveydenhuollon ammattilaisen eettiseen toimintaan kuuluu oman ammatillisen osaamisen rajojen tunnistaminen. Tämä on tärkeää erityisesti jatkohoitoon lähettämisen vuoksi sellaisissa tilanteissa, joissa asianmukainen hoito ei saa viivästyä. Tämän vuoksi saumaton yhteistyö eri tahojen välillä on tärkeää. 

Tarkoittavatko tutkimuksen rajoitukset sitä, että näyttöä ei ole lainkaan? Ei tarkoita. Kelvollinen tutkimus tarkoittaa tutkimusta, jossa on relevantti asetelma, kliinisesti merkityksellisiä päätetapahtumia ja hyväksyttävä harhariski. C-tason näyttöön (4), joka toki tarkoittaa rajoittunutta tutkimusnäyttöä, vaaditaan vain yksi kelvollinen tutkimus. Tämän tasoisen näytön valossa on tärkeää olla varovainen sekä positiivisten että negatiivisten johtopäätösten suhteen. Kuten edellä on esitetty, niin tutkimuksia osteopatiasta lasten interventiona on enemmän kuin vaaditaan asian ollakseen pelkästään asiantuntija-arvio.

Tässä artikkelissakin on puutteita. Tiedonhaku ei ollut systemoitu, joten joitain tutkimuksia on voinut jäädä artikkelin ulkopuolelle. Tutkimusartikkeleita ei ole kuitenkaan tarkoituksellisesti sivuutettu tiedon pimittämiseksi. Käsitellyille tutkimuksille ei ole tehty järjestelmällistä laadunarviointia. Artikkeli ei myöskään käsittele mekanismitason tutkimusta lapsiväestössä lainkaan. On tosin huomionarvoista, että aikuisilla vaikutusmekanismien tutkimustiedon taso vaihtelee 62 katsauksen yhteenvedon mukaan kohtalaisesta kriittisen alhaiseen (23). Lapsiväestössä tutkimustieto on todennäköisesti aikuisväestöä rajallisempaa. On myös hyvä tiedostaa, että subjektiiviseen arviointiin perustuva työskentely sisältää objektiivisuuden osalta validiteetti- ja reliabiliteettiongelmia. Tästä syystä hypoteettisten vaikutusmekanismien ja epäiltyjen syy-seuraussuhteiden esittämistä tieteellisinä faktoina tulee palveluntarjoajien välttää erityisesti markkinoinnissa, kun niistä ei ole olemassa tutkimusnäyttöä. Hypoteettisilla väittämillä ei tule myöskään luoda ihmisille turhaa huolta ja stressiä, kun mahdollisia riskejä ongelmien ilmaantuvuudesta ei ole tieteellisesti osoitettu. Tämä kuuluu osaksi terveydenhuollon ammattilaisten ja osteopaattien eettistä toimintaa.

Pohdinta

Lisää tutkimusta tarvitaan ja osteopaatteja tulee kannustaa jatkamaan tutkimustyötä, joka toimii tietopohjana näyttöön perustavalle osteopaattiselle toiminnalle. Osteopatian ja näyttöön perustuva toiminnan tulee perustua tutkittuun tietoon. Erilaisia hypoteeseja ja selitysmalleja tulee korjata osteopatiassa sitä mukaa, kun lisää tutkimustietoa karttuu (24). Yksittäisten, mahdollisesti virheellisten ja täten vanhentuneiden, selitysmallien ei ole syytä leimata ammattia kokonaisuudessaan. Tulee myös painottaa, ettei osteopatiaa ole ammattina ja lähestymistapana syytä redusoida pelkäksi käsittelymenetelmäksi tai hoitotekniikaksi. Tämä siitä huolimatta, että osteopatialla on länsimaisista terveydenhuollon ja kuntoutuksen ammateista mahdollisesti pisimmät manuaalisen terapian perinteet – yli 150 vuotta. 

Nykyaikaiseen terveydenhuoltoon kuuluu näyttöön perustuvuus. Nykyaikaisen kuntoutuksen ja kuntoutujan yksilöllisiä tiedon tarpeita ei toisaalta täytetä pelkillä kontrolloiduilla kokeilla, koska satunnaistettujen kokeiden asetelma ei sovi kuntoutuksen arkeen. Tämä siitä syystä, että kuntoutuksen arjessa toteutettavat ratkaisut, tavoitteet ja aikataulu räätälöidään vastaamaan kuntoutujan yksilöllisiä tarpeita, mitä satunnaistettu koeasetelma ei mahdollista (25). Kuntoutuksessa pyritään ottamaan huomioon yksilölähtöisyys, johon kuuluvat sekä yksilön omat tavoitteet että hänen ympäristönsä huomioiminen. Tässä suhteessa myös osteopatialla on kehitystarpeita kuntoutuksen ammattina Suomessa. Sen sijaan, että pyrkisimme rajaamaan terveydenhuollon ammattilaisten osaamista, voisimme pyrkiä toimimaan moniammatillisemmin. Tällä tavalla voitaisiin aidosti kehittää osaamista ja palveluja vastaamaan kysyntään ja tarpeeseen, jota apua kaipaavilla ihmisillä on. Samalla toiminta voisi paremmin suuntautua kohti yhteisesti sovittuja päämääriä ja näyttöön perustuvaa toimintaa kuin rajaamalla ja irtaannuttamalla terveydenhuollon ammattiryhmiä erilleen toisistaan. 

Toivottavasti tämä artikkeli herättää tervettä ja tieteellistä kriittisyyttä. Tämän lisäksi on toivottavaa, että se helpottaa osteopaattien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten välistä kommunikaatiota. Osteopathy Europe on asettanut tavoitteet osteopaattien näyttöön perustuvalle tietotaidolle ja toiminnalle (26). Ne ovat 1) ydintietämys, 2) taito kysyä kliinisiä kysymyksiä 3) taito hankkia tietoa 4) taito arvioida ja tulkita tutkimustietoa 5) taito hyödyntää tutkimustietoa käytännössä ja 6) taito arvioida käytäntöä. Nämä tavoitteet ovat yhteisiä kaikille terveydenhuollon ammattilaisille (27). On hyvä vielä huomauttaa, että osteopaattien käytössä on myös se tutkimustieto, jota muut ammattiryhmät ovat tuottaneet. Tämän vuoksi osteopaattien toiminta ja osaaminen ei rajaudu niin kapea-alaisesti kuin tutkimusartikkelien tarkastelu tällä tasolla voi jättää vaikutelmaksi.

Julkaistu 25.5.2026

LÄHTEET:

  1. Suomen Lastenlääkäriyhdistys Ry. (2024, November 21). Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen kannanotto: Lähetteiden tekeminen osteopatiaan. https://www.lastenlaakariyhdistys.fi/tiedotteet/kannanotto-lahetteiden-tekemisesta-osteopatiaan. Accessed 1.3.2026.
  2. Howick, J., Koletsi, D., Ioannidis, J. P. A., Madigan, C., Pandis, N., Loef, M., Walach, H., Sauer, S., Kleijnen, J., Seehra, J., Johnson, T., & Schmidt, S. (2022). Most healthcare interventions tested in Cochrane Reviews are not effective according to high quality evidence: a systematic review and meta-analysis. Journal of clinical epidemiology, 148, 160–169. https://doi.org/10.1016/j.jclinepi.2022.04.017
  3. Zhang, S., Wu, L., Wang, Y., Zhou, Q., Luo, X., Mathew, J. L., Wang, Q., Song, Y., & Chen, Y. (2021). Methodological and reporting quality of pediatric clinical practice guidelines: a systematic review. Annals of translational medicine, 9(15), 1258. https://doi.org/10.21037/atm-21-2686
  4. Käypä hoito -toimitus. (2022, September 13). Näytön asteen luokitus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Käypä Hoito. https://www.kaypahoito.fi/inf04224. Accessed 24.1.2026.
  5. Accardi, C., Cerritelli, F., Bovo, L., & Esteves, J. E. (2023). The osteopath-parent-child triad in osteopathic care in the first 2 years of life: a qualitative study. Frontiers in psychology, 14, 1253355. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1253355
  6. Schwerla, F., Daake, B., Moeckel, E., & Resch, K. L. (2021). Osteopathic Treatment of Infants in Their First Year of Life: A Prospective Multicenter Observational Study (OSTINF Study). Die osteopathische Behandlung von Säuglingen im ersten Lebensjahr: Eine prospektive multizentrische Beobachtungsstudie (OSTINF-Studie). Complementary medicine research, 28(5), 395–406. https://doi.org/10.1159/000514413
  7. Cicchitti, L., Di Lelio, A., Barlafante, G., Cozzolino, V., Di Valerio, S., Fusilli, P., Lucisano, G., Renzetti, C., Verzella, M. & Rossi, M. C. (2020) Osteopathic Manipulative Treatment in Neonatal Intensive Care Units. Med. Sci. 8(24). https://doi.org/10.3390/medsci8020024
  8. Carnes, D., Plunkett, A., Ellwood, J., & Miles, C. (2018). Manual therapy for unsettled, distressed and excessively crying infants: a systematic review and meta-analyses. BMJ open, 8(1), e019040. https://doi.org/10.1136/bmjopen-2017-019040
  9. Cabanillas-Barea, S., Jiménez-Del-Barrio, S., Carrasco-Uribarren, A., Ortega-Martínez, A., Pérez-Guillén, S., & Ceballos-Laita, L. (2023). Systematic review and meta-analysis showed that complementary and alternative medicines were not effective for infantile colic. Acta paediatrica (Oslo, Norway : 1992), 112(7), 1378–1388. https://doi.org/10.1111/apa.16807
  10. Hestbaek, L., Hartvigsen, J., Christensen, H., & Vach, W. (2023). Osteopathy and chiropractic treatment in babies with infantile colic. Acta paediatrica (Oslo, Norway : 1992), 112(10), 2239–2240. https://doi.org/10.1111/apa.16927
  11. Lanaro, D., Ruffini, N., Manzotti, A., & Lista, G. (2017). Osteopathic manipulative treatment showed reduction of length of stay and costs in preterm infants: A systematic review and meta-analysis. Medicine, 96(12), e6408. https://doi.org/10.1097/MD.0000000000006408
  12. Posadzki, P., Kyaw, B. M., Dziedzic, A., & Ernst, E. (2022). Osteopathic Manipulative Treatment for Pediatric Conditions: An Update of Systematic Review and Meta-Analysis. Journal of clinical medicine, 11(15), 4455. https://doi.org/10.3390/jcm11154455
  13. Franke, H., Franke, J. D., & Fryer, G. (2022). Effectiveness of osteopathic manipulative treatment for pediatric conditions: A systematic review. Journal of bodywork and movement therapies, 31, 113–133. https://doi.org/10.1016/j.jbmt.2022.03.013
  14. Parnell Prevost, C., Gleberzon, B., Carleo, B., Anderson, K., Cark, M., & Pohlman, K. A. (2019). Manual therapy for the pediatric population: a systematic review. BMC complementary and alternative medicine, 19(1), 60. https://doi.org/10.1186/s12906-019-2447-2
  15. Kim, C. H., McCray, L. R., Nguyen, S. A., Shermetaro, C., & Robbins, W. K. (2025). Use of osteopathic manipulation techniques for management of acute otitis media in pediatric patients: a scoping review. European archives of oto-rhino-laryngology : official journal of the European Federation of Oto-Rhino-Laryngological Societies (EUFOS) : affiliated with the German Society for Oto-Rhino-Laryngology – Head and Neck Surgery, 282(11), 5519–5528. https://doi.org/10.1007/s00405-025-09492-9
  16. Milne, N., Longeri, L., Patel, A., Pool, J., Olson, K., Basson, A. & Gross, A. (2022). Spinal manipulation and mobilisation in the treatment of infants, children, and adolescents: a systematic scoping review. BMC Pediatrics, 22, 1–24. https://doi.org/10.1186/s12887-022-03781-6
  17. Herzhaft-Le Roy, J., Xhignesse, M., & Gaboury, I. (2017). Efficacy of an Osteopathic Treatment Coupled With Lactation Consultations for Infants’ Biomechanical Sucking Difficulties. Journal of human lactation : official journal of International Lactation Consultant Association, 33(1), 165–172. https://doi.org/10.1177/0890334416679620
  18. Zakaryaei, S. A., Ravanbakhsh, M., Javaherizadeh, H., Hakimzadeh, M., & Shaterzadeh-Yazdi, M. J. (2024). EFFECT OF VISCERAL MANIPULATION ON CHILDREN WITH REFRACTORY CHRONIC FUNCTIONAL CONSTIPATION: A RANDOMIZED CONTROLLED TRIAL. Arquivos de gastroenterologia, 61, e23146. https://doi.org/10.1590/S0004-2803.24612023-146
  19. Haiden, N., Pimpel, B., Kreissl, A., Jilma, B., & Berger, A. (2015). Does visceral osteopathic treatment accelerate meconium passage in very low birth weight infants?- A prospective randomized controlled trial. PloS one, 10(4), e0123530. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0123530
  20. Väänänen, T., & Hannula, L. (2024). Vauvan koliikki koskettaa—Koliikkivauvaperheiden kokemuksia saamastaan tuesta ja kosketushoidoista. Hoitotiede, 36(2), 173–187.
  21. Hannula, L., Rinne, S., Väänänen, T., Aarva, P., Suvilehto, J. & Kemppainen, T. (2026). Touch-based treatments and infantile colic – Parental perceptions of treatment outcomes related to infants’ crying and sleeping. Journal of Pediatric Nursing, 86, 239–249. https://doi.org/10.1016/j.pedn.2025.11.014
  22. Todd, A.J., Carroll, M.T., Robinson, A., Mitchell, E.K.L. (2015) Adverse Events Due to Chiropractic and Other Manual Therapies for Infants and Children: A Review of the Literature. J Manipulative Physiol Ther. 38(9), 699-712. https://doi.org/10.1016/j.jmpt.2014.09.008
  23. Keter, D. L., Bialosky, J. E., Brochetti, K., Courtney, C. A., Funabashi, M., Karas, S., Learman, K., & Cook, C. E. (2025). The mechanisms of manual therapy: A living review of systematic, narrative, and scoping reviews. PloS one, 20(3), e0319586. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0319586
  24. Esteves, J., Zegarra,Parodi, R., van Dun, P., Cerritelli, F. & Vaucher, P. (2020) Models and theoretical frameworks for osteopathic care – A critical view and call for updates and research. International Journal of Osteopathic Medicine, 35, 1–4. https://doi.org/10.1016/j.ijosm.2020.01.003
  25. Autti-Rämö, I., Salminen, A.-L., Rajavaara, M., Melkas, S., & (toim.). (2022). Kuntoutuminen (2nd edn). Kustannus Oy Duodecim.
  26. EFFO Research Standing Committee. (2022, March 4). Minimum Research Competencies for Osteopath Clinicians. Osteopathy Europe. Osteopathy Europe. https://osteopathyeurope.org/wp-content/uploads/2022/09/Overview-reflective-checklist-of-Core-research-competencies-04.03.22.pdf
  27. 
Albarqouni, L., Hoffmann, T., Straus, S., Olsen, N. R., Young, T., Ilic, D., Shaneyfelt, T., Haynes, R. B., Guyatt, G., & Glasziou, P. (2018). Core Competencies in Evidence-Based Practice for Health Professionals: Consensus Statement Based on a Systematic Review and Delphi Survey. JAMA network open, 1(2), e180281. https://doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2018.0281